Suomi on täynnä teitä, joiden käyttö on vähäistä, mutta välttämätöntä. Suurin kulkutapaosuus on lähes poikkeuksetta henkilöautolla. Vuonna 2016 miltei 80 % suomalaisten päivittäisestä matkasuoritteesta tehtiin henkilö- tai pakettiautolla. Tyypillinen väylämaisema on maantie, jonka tilasta suurin osa on osoitettu ajoneuvoille ja suhteessa reilusti pienempi piennar on muita väylän käyttäjiä varten.
Tällaista tiejärjestelyä voi olla loogista perustella tilatarpeella – kävelijä ja pyöräilijä eivät yksinkertaisesti tarvitse yhtä paljon tilaa kuin auto –, mutta väylien ulkomuoto viestii paljon enemmän. Kun ajoneuvolle suunnattu alue vie fyysisesti eniten tilaa, sama efekti tapahtuu psyykkisesti. Tällaiset väylät viestivät käyttäjille auton olevan tärkein ja etuoikeutettu tapa kulkea.
Tavoitteena kasvattaa kävelyn ja pyöräilyn matkamääriä
Jalankulun ja pyöräilyn väyliä on reilusti vähemmän kuin teitä ja katuja. Väyläviraston tietojen mukaan Suomessa on yhteensä 78 000 km maantietä ja 6 000 km valtion jalankulku- ja pyöräilyväyliä (jkp-väyliä). Myös investoinneissa kävely ja pyöräily jäävät selvästi alakynteen: valtio investoi hallitusohjelmasta riippuen 1-4 M€ vuodessa jkp-väyliin ja väylien kunto on ajoittain heikkoa.
Nykytilanteen läpileikkauksesta on melko helppo ymmärtää, miksi yksityisautoilua suositaan niin käyttäjän kuin infrankin puolesta. Kierteen pysäyttämiseksi tarvitaan paljon toimenpiteitä.
Liikenne 12 -suunnitelman tavoitteita ovat tehokkuus, kestävyys ja saavutettavuus, jotka kaikki tähtäävät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelmassa vuoden 2030 tavoitteeksi asetettiin 30 % kasvu kävelyn ja pyöräilyn matkamäärille.
Budjetti ja infra asettavat rajoituksia jkp-väylille
Kävelyyn ja pyöräilyyn kannustaminen on hyvä aloittaa tarkastelemalla mahdollisuutta rakentaa niille omia väyliä. Mutta mitä voidaan tehdä, jos olemassa oleva infra tai resurssit eivät jousta siihen?
Tällaiseen tilanteeseen törmättiin Pirkkalassa Sorkkalantiellä. Turvallisen erillisen väylän rakentaminen kävelijöille ja pyöräilijöille ei ollut mahdollista nykyisessä ympäristössä, jossa tie ja yksityiset kiinteistöt vievät suurimman osan tilasta.
Perinteinen ratkaisu olisi ollut jkp-väylä, jossa turvallisuudesta, ohjearvoista ja eri tarpeiden huomioinnista olisi jouduttu joustamaan. Hintalapuksi olisi muodostunut vähintään miljoona euroa. Paikallisille tärkeän ja turvallisuutta lisäävän väylän rakentamisen tarve ei varmastikaan ole ainoa laatuaan, mutta valtion budjettiin ei montaa tällaista mahdu.
Kylätiemalli jakaa tiealueen tasaisemmin
Perinteisesti suomalaisessa liikenteen hierarkiassa kävely ja etenkin pyöräily tulevat henkilöautojen perässä, mikä tarkoittaa, että maantiet määrittävät kävely- ja pyöräilyolosuhteet sekä infran. Tämä johtaa mm. joustamiseen turvallisista pyörätieleveyksistä ja tienylityksistä.
Kulkumuotojen hierarkiaa voidaan muuttaa kylätiemallilla, jossa tiealue jaetaan tasaisemmin eri kulkuneuvoille. Yksinkertaisuudessaan pientareet levennetään 1,5–2,2 m levyisiksi ja keskelle jää yksi 2,6–3,8 m ajorata. Vastaantulevat autot väistävät pientareelle kohdatessaan. Kylätie on tuotu Suomen suunnitteluohjeisiin vuonna 2020 ja muutamia on jo toteutettu.
Tien parantaminen kylätieksi vaatii muihin ratkaisuihin verrattuna vähemmän teknisiä ratkaisuja ja niiden sovittamista rakennettuun sekä rakentamattomaan ympäristöön. Kylätiehankkeet keskittyvät enemmän ihmiseen: miten väylätyypistä informoidaan niin, että jokainen liikkuja kulkumuodosta huolimatta ymmärtää yhdessä liikkumisen säännöt.
Lue lisää Sorkkalantiestä Pirkkalassa
Rahaa säästyy, käyttäjät tyytyväisiä
Kulkumuotojen hierarkian muuttaminen itsessään voisi säästää miljoonia nykyisistä väylien investoinneista. Ajonopeuksien laskeminen, nykyisten väylien tehokkaampi hyödyntäminen sekä kävelyn ja pyöräilyn näkyväksi tuominen säästäisi mm. tienpidossa ja polttoainekuluissa.
Lyhyessä ajassa on jo saatu mielenkiintoisia tutkimustuloksia Suomesta ja käyttäjät ovat pääosin tyytyväisiä kyläteihin. Etenkin kävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuuden tunne on kasvanut kyläteiden myötä. Kun ajoneuvolle suunnattu alue jaetaan muiden kanssa, se vaikuttaa fyysisen tilan lisäksi koettuun tilaan.
